Pääsin perjantaina katsomaan Turun kaupunginteatteriin Stingin musikaalin Viimeinen laiva, joka jälleen kerran osoitti sen, miten vaikuttavia suuret kohtaukset, missä on monta tanssijaa ja laulajaa yhtäaikaa, voi ollakaan. Liikkeiden ei tarvitse olla monimutkaisia koreografioita, ei, oikeastaan mitä yksinkertaisemmat ne ovat, sitä paremmat ne ovat. Eikä toistettujen laulun sanojen mitään kovin vaikeaa, muutama vahvasti tunteella toistettu sanakin riittää koskettamaan yleisöä. Hieno teos, suosittelen!
Pääsin kokemaan saman tunteen tänään myös improvisaatiotreeneissä, tällä kertaa laulajankin roolissa. Astuin pois mukavuusalueeltani ja kokeilin positiivisesti yllättänyttä musaimproa, jonka meille veti loistava improvisaatiokouluttaja Markus Kaustell. Improvisoida voi muutenkin kuin jazzissa, ja laulaminen on ennen ollut pitkälti improvisoitua ääntelyä, osana kulttuurien traditioita, kieltä ja yhteisöllisyyttä. Kirjoitetun kielen aikana lauluja ei kulttuurissamme enää useinkaan improvisoida, paitsi niiden valmistusvaiheessa. Taiteenlajina musiikki-improvisaatio kuulostaa useimmasta meistä haastavimmalta mahdolliselta improvisaatiolta, sillä siihen sisältyy, ei vain sanojen improvisoimista, vaan myös melodian, ja siinä oletuksena on tietysti, että syntynyt musiikki noudattaa musiikin tyylilajin mukaista rytmiä ja muodostaa vieläpä loogisen kokonaisuuden. Enkä minä siihen pysty! Ajattelin, mutta miten väärässä olinkaan, kaikesta.
Aivotutkija ja dosentti Minna Huotilaisen sanoin, musiikki on meidän ensimmäinen ja viimeinen kielemme. Kohdussa oleva vauva oppii tunnistamaan äitinsä äänen, mutta myös musiikkikappaleita mitä tämä on raskausaikana kuunnellut ja laulanut. Ja vauvan ensimmäiset äännähdyksetkin ovat monesti soinnillisia, kunnes kulttuurille ominainen puherytmi, oli se sitten soinnillinen tai ei, vakiintuu. Toisaalta, musiikin avulla on saatu yhteys muuten pahasti dementoituneisiin vanhuksiin. Musiikki siis herättää meissä muistoja, myös kenties niitä varhaisimpia. Lisäksi musiikki on täydellinen kielen ja puheen oppimisen väline. Taaperon sanavarasto kasvaa luritteluiden ja riimien kautta, ja puhuttaessa vaikkapa vieraan kieleen oppimisesta, monesti sanat tarttuvat helpommin laulun lyriikoista myös meille aikuisille.
Jossain kohtaa meillä monella on lapsuudestamme kuitenkin syntynyt ikäviä muistoja musiikista, laulamisesta ja soittamisesta. Emme kuulemma ole musikaalisia emmekä ainakaan osaa laulaa. Kuulostaako tutulta? Vanhastaan suomalaiseenkin kulttuuriin on kuitenkin kuulunut laulu. Nykyisin suomalaiset laulavat eniten yhdessä kai karaokessa, mutta kulttuurista yhdessä laulamista sekin! Laulaminen yhdistää ihmisiä ja välittää meille yhteistä tunnetilaa, kenties liittyen vaikkapa hautajaisiin tai joulun aikaan. Kaikki osaavat laulaa, kyse on harjoittelusta ja rohkeudesta käyttää ääntä.
Itse kuulun näihin ihmisiin, joiden musikaalisuuden kehittyminen lapsuudessa on tavalla tai toisella estynyt musiikinopetuksella, joka ei tähtää luovuuden ja rohkeuden kehittymiseen, vaan tekniikan hallintaan ja oletukseen, että "joko olet musikkaalinen, tai et ole", aivan kuin sitä taitoa ei voisi kehittää. Olen kuitenkin aina pitänyt musiikista, vaikkakin tyytynyt kuuntelemaan ja fiilistelemään yksin, koska olen pelännyt käyttää ääntäni muiden kuullen. Musiikin sanomalla on ollut minulle valtava merkitys, ja laulaminen on auttanut käsittelemään tunteita. Mutta muiden edessä laulamiseen olen kypsynyt vasta näin aikuisena.
Tänään meitä oli seitsemän toisilleen osittain tuntematonta ihmistä, jotka kaikki olimme enemmän tai vähemmän tulleet astumaan pois mukavuusalueeltamme ja ylittämään itsemme. Neljän tunnin ääntä avaavien ja luovuutta kehittävien harjoitusten aikana kehityimme niin upeasti, että viimeisen tunnin käytimme aikaa vain improvisoitujen laulujen laulamiseen. Kehitys oli uskomatonta ja lopputulos mahtavampi kuin kukaan meistä olisi koskaan uskonut. Ohje oli yksinkertainen: kunhan teet jotain, muiden on helppo sitä tukea! Eikä kukaan arvostellut kenenkään suorituksia. Olennaista oli myös tiedostaa, että itse piti olla armollinen myös itselle, kun ei kukaan mukaan meitä arvostellut, mutta jokainen olisi muuten varmasti ollut itse itsensä pahin kriitikko. Siitä ajatuksesta piti luopua ja hyvä niin! Oli tosi hyvä, että ohjaajamme toi esille nämä ajatukset, koska se oli olennaista ryhmän kokeman turvallisuuden luomisessa ja uskalluksen lisäämisessä. Harjoitteissa syntyneet kokemukset myös nostivat päivän mietelauseeksi lauseen: "Sinä saat olla itsevarma!" Ja oli hyvä, että tämä kollektiivinen kokemuksemme sanoitettiin. Jokaisen pitäisi se muistaa.
Sinä saat olla itsevarma!
Vaikka laulujemme EI todellakaan olisi tarvinnut olla loogisia, hyvässä ohjauksessa niihin syntyi tarina, kertosäe ja valtava tunnelataus vain laulamalla yhdessä. Syntyneet kappaleet kuulostivat mahtavilta moniäänisen kuoromme vuoksi, ja vain muutaman sanan kertosäkeistä tuli toistettuna todella vaikuttavia. Kokemuksen aikana koin itse päässeeni irti joistain lukoista, mitä minulla laulamiseen liittyen oli, ja lisäksi koin kehittyneeni vielä paljon enemmän. Mutta se flow, se fiilis, se on jotain sanoinkuvaamatonta. Sitä ei koe kovin usein, mutta suosittelen kaikille, uskaltakaa tavoitella sitä. Jos siis koet, että et ollut se luokan musikaalisin, etkä omaa mielestäsi minkäänlaista rytmitajua tai laulutaitoa, lähde musiikki-improvisaation pariin hakemaan sitä! Siellä se on, kunhan vain menet yhdelle harjoituskerralle sitä hakemaan. Yksi kerta jo riittää, ja haluat sitä lisää.
Musiikki on kieli, joka yhdistää meitä kulttuurista huolimatta, koska siihen ei tarvita edes sanoja. Musiikki-improvisaaation avulla kaikki voimme päästä samaan rytmiin, samaan tunnelmaan ja yhteiseen flowhun. Katso vaikka tästä yksi esimerkki: Drum talk.
Tämän päivän harjoituksissa ehkä naurettiin keskimääräistä improkertaa vähemmän, mutta koettiin tunnetasolla sitäkin enemmän. Niin ja laulettiin paaaaaljon enemmän, mikä oli Ou Jee!
Kuva1: http://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/viimeinen-laiva
Kuva2: http://www.freemake.com/blog/wp-content/uploads/2015/07/best-karaoke-songs.jpg