Parasta on olla.

Näin joulun alla tuon esille teeman, josta heräsi tässä taannoin vilkas keskustelu opiskelijoiden kanssa. Erään demokertani jälkeen jäimme opiskelijoiden kanssa juttelemaan, miten vaikeaa lasten, nuorten ja aikuistenkin on toisinaan pyytää anteeksi. Anteeksipyytäminenhän on loppujen lopuksi ajatellen kohteliaisuus, joka osoittaa, että olemme vain ihmisiä. Anteeksipyytämiseen on kuitenkin latautunut suuri määrä häpeää aiheuttavia tunteita tai reaktioita, jotka kulttuurissamme

Torstaina 9.11. oli Taideakatemian yö eli Night of the Arts Academy 2017, jonka Lasten yöhön osallistuimme poikien kanssa. Ensin kiertelimme Köysiratagalleriassa katsomassa näyttelyä, josta kävelimme sen korkealla ilmassa olevan käytävän poikki toiseen rakennukseen, jossa lasten tapahtuma oli. Matka itsessään oli merkityksellinen, sillä törmäsimme muutamaan hyvin vaikuttavaan elävään installaatioon, joista alla hieman hämyiset kuvat. Tämä hyvin vahvasti kiusaamiseen liittyvä

Pääsin perjantaina katsomaan Turun kaupunginteatteriin Stingin musikaalin Viimeinen laiva, joka jälleen kerran osoitti sen, miten vaikuttavia suuret kohtaukset, missä on monta tanssijaa ja laulajaa yhtäaikaa, voi ollakaan. Liikkeiden ei tarvitse olla monimutkaisia koreografioita, ei, oikeastaan mitä yksinkertaisemmat ne ovat, sitä paremmat ne ovat. Eikä toistettujen laulun sanojen mitään kovin vaikeaa, muutama vahvasti tunteella toistettu sanakin riittää koskettamaan yleisöä.