Parasta on olla.

Mitenkäs tämä aika näin vierähti sitten syyskuun. Vaikka blogi on ollut hiljainen, vuosi 2019 on alkanut toiminnan täyteisenä - täynnä innostavia ja ehdottoman hauskoja asioita! No, mIkä meisinki? Impron osalta käynnissä on tällä hetkellä täysi kurssi Improvisaatiolla rohkeutta työelämään - ihan mahtava porukka! Täältä löytyy lisätietoa kurssista, joka tulee myös syksyn 2019 avoimen yliopiston kurssikalenteriin. Maaliskuussa pärähtää käyntiin Opiskelijakaupunki Turku -yhteist

Hyvää uutta vuotta lukijat! Joululoma meni sairastellessa, joten aivot eivät kyenneet edes kirjoittamaan blogitekstiä. Pahoittelen hiljaiseloa. Mutta muuten asiat ovat edenneet, sillä vuoden vaihduttua perustin virallisesti yritykseni, Tässä ja nyt. Nyt pystyn vaivattomammin tarjoamaan koulutuspalveluja. Halutessasi, katso niistä lisää täältä. Y-tunnusta seurasi myös kaikenlaiset lieveilmiöt. Ensimmäisen viikon aikana minua ovat lähestyneet eri vakuutusyhtiöt ja puhelinoperaa

Sattuipa silmiini taas yksi versio artikkelista, johon minuakin haastateltiin reilu vuosi sitten, ja erityisesti sanat, jotka psykologi Minna Martin oli sanonut: "Itsemyötätunto voi olla äärettömän tärkeä sille, jolle jännittäminen on ongelmallista. Puhe itselle voi olla kauhean julmaa, kuin kiusaaja asuisi omassa päässä." Itsemyötätunto on äärimmäisen tärkeä jokapäiväisessä jaksamisessa, mutta jos sitä ei ole, oma päänsisäinen pieni käskyttäjä, perfektionismi, joka tahtoo ai

Se, mihin kasvoissa kiinnitämme huomiota, on useimmiten silmät. Se on luonnollista, haluamme nähdä sen kenelle puhumme. Mutta miksi emme myöskään aina uskalla katsoa silmiin? Mistä se kertoo? Silmät ovat sielun peili, sanotaan. Katse ei valehtele. Siksi se voi olla armoton tai tuntua sellaiselta. Mutta mitä pelättävää meillä on, jos olemme rehellisiä ja avoimia muille? Rehellinen katsekontakti voi kertoa luottamuksesta ja itsevarmuudesta. Pälyilevä katse taas voi kertoa epäre

Olen ääni käheänä flunssassa, mutta eilen tapahtui siitä huolimatta useampi merkityksellinen kohtaaminen ja vuorovaikutustilanne tuntemattomien ihmisten kanssa, joista haluan kirjoittaa tännekin. Aikaisin aamulla räntäsateessa painavine kantamuksine (useampi kilo aapisia) olin menossa linja-autoasemalle, mutta tajusin puolimatkassa, että en tulisi ehtimään bussiin. Luotin intuitiooni ja lähdin kävelemään reittiä, jota en muuten olisi mennyt. Tartuin hetkeen ja kysyin autoa pu

Sanoi 6-vuotias poikani kaadettuaan 3 dl maitoa purkista pöydälle. Hän keskittyi ensin kaatamaan tosi tarkkaan, koska edellisellä kerralla oli maitoa mennyt osin ohi lasin. Mutta tällä kertaa hän ei enää muistanutkaan lopettaa kaatamista, kun lasi oli jo täynnä, joten maitohan menee nesteenä sinne mihin pääsee, eli kaikkialle pöydälle. Ensimmäinen reaktio oli itku. Lohduttoman kuuloinen itku siitä, mitä tulikaan tehtyä. Siitäkin huolimatta, vaikka meidän vanhempien hyväksyvät

Mieheni ehdotuksesta minun pitäisi kuulemma kirjoittaa kirja "1001 cheap tricks for entertaining a child", ja ehkä se vielä joku päivä valmistuu. Olen hyödyntänyt improvisaatiosta saatuja kokemuksia ja oppeja lasteni kasvatuksessa hyvällä menestyksellä. Viimeisin toimivaksi havaittu kikka (#1) oli pyytää lapsiani liikkumaan kuten kaivinkoneet, helikopterit ja traktorit sun muut, ja hyvin alkanut känkkä väistyi naurun tieltä. Homma ei olisi toiminut alkuunkaan ellen itse olisi