• Johanna Novák

Tarinankerrontataitoja taaperoille, lapsiperhearjen improvisointia, osa 2


"Olipa kerran lintu. Se putos puusta. Siipi meni rikki. Se putos ja putos puusta. Käpy putos suusta. Sitten sille tuli pipi. Eikös ollut ihana lintu. Tämä oli pieni tarina." -3v M.

Kerroin aiemmin, että minulla on tapana improvisoida iltaisin sängyssä iltasatu lapsilleni. Välillä lapset intoutuvat kertomaan tarinoitaan minulle. Ylläoleva on nykyisin 4-vuotiaan tarina minulle vuosi sitten, hänen ollessa vähän reilu 3-vuotias.

Kertoessani tarinoita olen varioinut tarinankerronnan tapaa ja menetelmiä, jotta tekemisessä säilyy luovuus itsellänikin, mutta joka kerta otan kuuntelijani tavalla tai toisella huomioon tarinassani siten, että he saavat vaikuttaa tarinan kulkuun, päähenkilöihin tai siinä esiintyviin asioihin. Yleensä myös kyselen kesken tarinan lapsilta ajatuksia, miten se jatkuisi. Se pelastaa erityisesti kohdat, joissa itse en heti keksinyt mitään sanottavaa. Pojat ovat aina kuunnelleet tarinointia hiiskumatta ja hiljaa, hyvin keskittyneesti, ja heti kun pyydän, heiltä tulee paljon loistavia ajatuksia tarinan jatkoksi, ja tarina saa taas uuden muotonsa heidän kommenttiensa pohjalta. Tämä on ollut ihan mahtavaa, sillä tietysti aina välillä tuntuu, että omat ideat tarinankulusta ovat vähissä tai jo kuluneet. Näin tarinasta tulee aina uusi, kuuntelijoidensa näköinen, koska he ovat saaneet vaikuttaa tarinaan, eikä se ole rakentunut vain yhden kertojan varaan. Improvisaatiossa on olennaista huomata, että kenenkään ei tarvitse antaa yksin kaikkea vuorovaikutustilanteeseen. Ydin on yhteinen tekeminen ja vastavuoroisuus, eikä ideoiden edes tarvitse olla mitenkään erikoisia. Ihan tavalliset asiat riittävät ja niitä lapset oikeastaan odottavatkin. On kiva tunne, kun osaat odottaa miten tarinassa käy...

Mää niin tiesin!!!

Viime aikoina olen tehnyt arvoitustyyppisiä tarinoita. Lähden liikkeelle jostain hyvin yksinkertaisesta tilanteesta, johon olen saattanut myös ottaa kuulijoilta sanoja. Sitten lyhyen alkutilanteen määrittelyn jälkeen tarinassa tapahtuu joku ongelma, jonka ratkaisuun pyydän apua kuulijoilta. Tämä on ollut älyttömän hauskaa ja opettavaista, sillä ne ehdotukset ovat olleet aivan mahtavia! Tässä karkeasti litteroitu ensimmäinen tällä taktiikalla tehty tarina. Sen sanavalinnat ja lauserakenteen eivät täysin vastaa totuutta, mutta sisällöllisesti tarina kulki suunnillleen näin.

Ä: Olipa kerran maatilan isäntä, jolla oli ongelma. Oli talvi ja hänen lehmiensä heinävarastot uhkasivat loppua kesken. Pellot olivat jäässä ja viime vuotiset heinät kävivät vähiin. Miten hän saisi uutta heinää lehmille?

- pojat: Pellolta, jään alta!

Ä: Miten hän ne sieltä saa?

- pojat: Kaivamalla! Hän haki kaivinkoneen.

Ä: Hän päätti kaivaa pellolta jään alta lisää viime vuotisia heiniä, joita peltoon oli jäänyt. Hän kaivoi kaivinkoneella jään pois, mutta heinä tuli ihan multaiseksi, koska kone kaivoi vahingossa liian syvältä. Miten hän saisi mullan pois?

- 6v: Pesemällä heinät.

Ä: Hän keräsi heinät ja pesi ne, jolloin lehmät saivat hetkeksi lisää ruokaa. Mutta sekään ei kauaa riittänyt. Miten hän saisi uutta heinää, kun pelto oli vielä jäässä?

- pojat: Sulattamalla pellot ja viljelemällä siellä.

Ä: Millä hän sulattaisi jään?

- 4v: Tulella!

- 6v: Polttamalla pellon.

Ä: Niinkuin kaskeamalla tehtiin ennen, mutta miten he varmistaisivat, että tuli ei leviäisi pois pellolta?

- pojat: Hmm, rajaamalla sitä jotenkin?

Ä: Mikä sammuttaa tulen?

- 6v: Vesi?

Ä: Missä sitä vettä pellolla on paljon?

- 6v: Jäässä, ne pitäs laittaa sen pellon reunoille muureiksi.

Ä: Miten hän saisi kylmällä ilmalla viljan kasvamaan? Vaikka siemenet ovat pellossa ja ne saavat vettä, pitäisi myös olla vähän lämpimämpää.

- 4v: Sitten hänen pitäisi rakentaa sen päälle maja.

- 6v: Siis kasvihuone!

Ä: Isäntä rakensi pellon päälle puista majarakennelman ja sitten peitti rakennelman....

- 6v: Lasilla!

Ä: Se voi olla vähän hankalaa, kun se voi hajota. Mikä olisi kevyempää ja ajaisi saman asian? Se on kanssa sellaista läpinäkyvää?

- 6v: Muovi?

Ä: Isäntä levitti rakennelman päälle ison muovin, ja pellon päälle muodostui kasvihuone. Siten se pysyi lämpimänä. Mutta miten hän sitä kasteli?

- 6v: Hän laittoi sinne sellaisia letkuja, ja niillä ruiskutti pellolle vettä.

Ä: Niin, hän teki sellaisen kastelujärjestelmän. Totta! No, vilja alkoi kasvaa ja lehmät saivat uutta, tuoretta heinää jo paljon aiemmin kuin kesällä kasvihuoneensa ansiosta.

Ihan mahtavia ratkaisuja, joita ei kyllä itselleni olisi tullut mieleen. Lasten päässä elää luovuus, joka meillä aikuisilla on jo hyvinkin rajoitettuna. Eipä mulle olisi tullut mieleen mennä kaivamaan vanhaa heinää jään alta tai polttaa peltoa ja alkaa kasvattamaan siinä, jäästä huolimatta! Järki ja rationaalisuus narikkaan, niin syntyy uusia innovaatioita! Aikuistenkin luovuutta voi erinomaisesti kehittää, kun lähtee vaan tekemään.

Olimme tehneet tämän lisäksi toisen vastaavan tarinan, mutta sitten 4-vuotiaani halusi kertoa itse minulle arvoitustarinan. Alla oleva tarina on minulle henkilökohtaisesti osoitettu ja keksitty syntymäpäivälahjaksi ennen nukkumaan menoa, kun pyysin lapsiltani itselleni iltasadun. Olen tarinasta hyvin hyvin ylpeä! Olen keksinyt erilaisia improvisoituja iltasatuja siitä lähtien kun niitä on joku jaksanut kuunnella, ja tarinankerronnallinen taito ihan selvästi tarttuu jo pienelle, jos sitä jaksaa edistää. Tämän pitkän (omien sanojensa mukaan ja todellakin on!!) tarinan on kertonut ja ohjannut (!!) täysin 4-vuotias poikani ja se menee näin:

4v: "Sano sanoja tarinaa varten, vaikka ihminen tai possu tai...?" Ä: Possu! Ja kaakao, ja... traktori. 4v: "Ja talo?" Ä: Joo! 4v "Ja ihminen. Haluatko sä sanoa muuta?" Ä: En.

4v: "No olipa kerran possu ja kaakao ja talo ja ihminen. Ne asusti talossa. Onko äiti se ihminen tyttö vai poika? Sä saat päättää." Ä: Tyttö. 4v: "Sä voit äiti nimetä sen." Ä: Hmm, Kaisa. 4v: "Kaisa oli talossa. Se asusti siellä. Sille tuli vauva mahaan. Sitten sen piti mennä lääkäriin synnyttämään. Lääkäri leikkas sen mahan auki ja otti sieltä sen vauvan ulos. (Ä mutisee: ai se syntyi sillä tavalla...) Sitten.. mä en muista sen nimeä?" Ä: Kaisa. 4v: "Sitten Kaisa tuli kotiin ja siellä oli tulipalo mikä on paha juttu. (oho!) Nyt sun pitää äiti löytää hyvä idea." Ä: Hmm. No ne löytää talon alta aarteen. 4v: "Se ei ollut hyvä idea. Joku hyvä idea?" Ä: Niin siis että miten sen tulipalon saa sammumaan? 4v: "Joo." Ä: No ne hakee vesiletkun ja pumppaa palopostista vettä siihen tulipaloon. 4v: "Hyvä idea. Sitten sitä vettä menee kaikkialle, puihin ja Kaisan naamalle. Sun pitää keksiä hyvä idea?" Ä: No sitten Kaisan pitää kuivata naamansa. 4v: "Joo" Ä: Ja sitten ne puut käyttää sen veden kasvamiseen ja niihin tulee paljon kauniita vihreitä lehtiä ja se vesi kuivuu? 4v: "Joo, ja sitten se tarina loppui! Eiks tullut hyvä tarina?" Ä: Joo, ihan mahtava!! (ihan fiiliksissä ja ylpeä!) 4v: "Äiti eikä siinä ollut yhtään Lego Star warssia eikä Ninjagota!"

Ä: Niin ja se oli siks just hyvä. (usein tarinat menevät niille suunnille, jostain syystä...)

4v: "Kun sä halusit tarinan maatilalta." Ä: Niimpä!! (ihan fiiliksissä, WAU!!!!)

Ylläoleva on itseasiassa ongelmanratkaisuharjoitus, jonka 4-vuotiaani kehitti minulle, ja lopulta onneksi sain ratkaistua ongelmat. Huomatkaa, aarteen löytäminen on vähän huono ratkaisu tilanteessa, jossa talo palaa, hän todellakin ohjasi minut löytämään paremman ratkaisun oikeaan ongelmaan! Olin kertonut pojille tämäntyylisiä tarinoita tätä ennen vasta kaksi, joten hyvin äkkiä hän nappasi jutun juonen ja kehitti minulle täysin yllättäen sellaisen! Poikani mielestäni jo hyvin pitkälle kehittynyt tarina osoittaa sen, että improvisoitua tarinankerrontaa ja ongelmanratkaisutaitoja voi opettaa jo pienille, 3-4-vuotiaille, ja jo sen ikäiset voivat toimia ihan älyttömän hyvänä opettajana kenelle vain. Vaikkakin, improvisoidussa tarinankerronnassa on lopulta kyse vain siitä, mitä lapset luonnostaan tekevät: runoilevat, turisevat, tarinoivat, satuilevat, leikkivät roolileikkejä, elävät leikin rinnakkaistodellisuutta ja sanoittavat sen ääneen. Tällä tavalla tehden siitä leikistä tulee aikuisen ja lapsen yhteinen leikki, ja ihan mahtava sellainen! Suosittelen! (harjoitusvinkki!)

Kuva: Onnenpossu

Toinen poikani, eskarilainen, halusi kertoa sekasotkutarinan. Ennen tarinaa hän antoi ohjeeksi, että "laske äiti kuinka monta lausetta tarinassa on".

Sitten hän aloitti:

"Minä olen... kdbbtlpcuakljnflx ksölajsfäafapw. gssdkuhrjsff. Kuka sinä oot... glwkbkorn yolsnoxpwblxö .... jkeoxnloguc..... autokorjaamossa on.. saökföägäfld östap wpwepapwöäqqq öaöäaäaäatatayaaetqeeerg lieiekeeekuuu.... bonfii..."

(väleissä pidempään kaikkea sekaista ja joitain tuttuja sanoja)

Samaan aikaan 4v alkoi laskea ääneen numeroita 1-10 oma-aloitteisesti, mikä oli mahtava komppaus, ja tarinasta tuli aika vinkee, vähän niinkuin kuunnelma. Tunnelma oli kuin toisella galaksilla, koska kaikkea ei ymmärtänyt, mutta silti oli jotain tuttua. Hauska! Mutta hauskinta oli kuulla kertoja analyysiä tarinastaan sen lopuksi. Hän kertoi tarinan synnystä ja itse harjoitteesta, että: "Tässä tarinassa ei tapahdu vääriä asioita koska kaikki mitä sanot on oikein! Se kehittää myös kuuntelua koska sun on laskettava ne lauseet."

Ihan mahtavaa! Tämä on hieno tehtävä idea, että vink vink vaan opettajille virkkeiden harjoitteluun! :)

#tarinankerronta #POPS2014 #kasvatus #harjoitusvinkki #innovaatio #luovuus

0 views
  • White Facebook Icon
  • White LinkedIn Icon
  • Tmi Johanna Novák

Puh. +358-50-361 2147

© 2020 Johanna Novák

 

johanna.m.novak (a) gmail.com

Tmi Johanna Novák

Y-tunnus 2879326-8

Satamakatu 14, 2. krs, Turku