© 2019 Johanna Novák

 

johanna.m.novak (a) gmail.com

Tmi Johanna Novák

Y-tunnus 2879326-8

  • White Facebook Icon
  • White LinkedIn Icon

Puh. +358-50-361 2147

Kun sanot ei, on se aina menetetty mahdollisuus.

April 27, 2019

 

Tänä päivänä ihmiset ovat hyvin itsekriittisiä. Asetamme itsellemme kohtuuttomia vaatimuksia, ja tyrmäämme usein jo pelkästään siksi, että pelkäämme epäonnistumista. Eräs opiskelijani tokaisi, että nyt hän ymmärtää, miksi hän on viivästyttänyt pitkään esimerkiksi matematiikan töiden palautusta - hän pelkää jo ennalta, että tehtävät ovat väärin, minkä takia vitkastelee asiassa, vaikka tehtävät olisivat palautusta vaille tehty. Vastaavassa tilanteessa oli kohtuullisempaa itselle luopua yhdestä stressinaiheuttajasta, ja antaa itselle kiitosta, että homma tuli tehtyä. Sillä, olivatko tehtävät oikein, ei ole merkitystä, ne voi aina korjata. Tärkeämpää on onnistumisen kokemus itse työn tekemisestä ja palauttamisesta: "Olen saanut valmiiksi jotain!" Se luo tunnetta merkityksellisyydestä ja antaa varmuutta, että pystyy saamaan tehtyä asioita jatkossakin, eivätkä omat pelot muodostu enää esteeksi työn tekemiselle. 

 

Improvisaatiosta kirjoittaneen näyttelijä ja kirjailija Simo Routarinteen mukaan vuorovaikutuksen laatu voi joko lisätä tai vähentää epäonnistumisen pelkoa. Hyväksyvässä ja rakentavassa vuorovaikutuksessa epäonnistumisen pelko kuitenkin lievenee tai jopa häviää kokonaan! (Routarinne 2004) Siksi improvisaatio on erinomainen menetelmä epäonnistumisen pelon voittamiseen. 

 

Keho ja tunteet ovat yhtä, ja on vielä ymmärtämättä, kuinka paljon itseasiassa terveydestämme tai sairauksistamme on kiinni vuorovaikutuksessa kohtaamistamme tunteista, niin omista kuin keskustelukumppanimme tunnetiloista. On tutkittu että jo muutama peräkkäinen tyrmääminen aiheuttaa samanlaisen kehollisen reaktion kuin että sinua olisi lyöty, sillä se aktivoi aivoissa saman alueen kuin fyysinen kipu. Tyrmäämisiä ei tarvitse myöskään tulla montaa, kunnes tunnet itsesi epävarmemmaksi, huonommaksi, turvattomaksi ja alakuloiseksi. Siitä ei ole pitkä matka masentuneisuuteen. Itseasiassa, pelkästään huono, vihamielinen ja turvaton ilmapiiri vaikuttaa samalla tavalla, joten sinun ei edes tarvitse olla kahden vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa, joka on vihainen, tunnet sen kehossasi kyllä! 

 

On hyvä nähdä asioista myös toinen puoli ja toinen näkökulma. Sanomalla asialle heti ensikuulemalta ei - tai erityisesti jos et edes kuuntelisi asiaa loppuun - sanot myös ei jollekin mahdollisuudelle, josta et enää pystyisi sen jälkeen ottamaan selvää. Usein reagoimme ennen kun ajattelemme, reagoimme vanhasta tottumuksesta ja se maski päällä, joka meille on laitettu: "En minä pidä mistään hurjista jutuista, minua varmasti pelottaisi." Sen jälkeen ehkä herääkin kiinnostus, mutta emme enää kehtaa myöntää sitä, samassa oma ylpeys iskee vastaan. Ja pelko jää jälleen kerran voittamatta, ylpeys nielemättä ja käyttäytymisemme vahvistuu. Mitään oppimista ei kuitenkaan tapahdu emmekä kehity näin. Oppimista tapahtuu vain kun teemme jotain, mikä on itsellemme uutta. 

 

Työyhteisöissä toimitaan monesti hyvin tiukkojen raamien sisällä, koska "näin ollaan aina tehty" tai meidän ammatissamme meillä on valtuudet tähän, mutta ei mihinkään muuhun. Omaa ajattelutapaa on vaikea muuttaa, vaikka maailma ympärillämme muuttuu valtavaa vauhtia - työyhteisöjen ja töidenkin on muututtava. On sanottu, että kehittyvän lapsen tulevaisuuden kannalta tärkeitä ominaisuuksia ovat mm. vastoinkäymisten sietokyky ja resilienssi, eli kyky joustaa muuttuvissa tilanteissa. Näiden kehittämiseen ei kuitenkaan edelleenkään käytetä liikaa aikaa, vaikka molemmissa tapauksissa, kyse on opituista taidoista, joita voi kehittää läpi koko elämän. 

 

Vaikka aikuisena päässämme olisi kuinka vahvat raamit, miten asioiden kuuluisi olla, voimme kehittää kykyä joustamaan, olemaan avoimia ja sietämään epäonnistumisia. Ennen kaikkea, voimme oppia hyväksymään itsemme paremmin, mikä on kaiken perusta. Improvisaation ydin on hyväksyvässä vuorovaikutuksessa: hyväksy oma mieleesi tullut ensimmäinen idea, sano se ääneen, älä sensuroi tai krisoi itseäsi. Sen jälkeen hyväksy ystäväsi sanomat asiat, älä tyrmää ellei ole se ole aivan välttämätöntä, anna ehdotukselle mahdollisuus, oli ehdotus ensikuulemalta kuinka hullunkurinen tahansa. Vastavuoroinen hyväksyminen, joka lähtee oman itsensä hyväksymisestä ja kaverin tukemisesta ehdoitta, luo turvallista vuorovaikutusta ja ilmapiiriä, jossa kumpikin voi huoletta epäonnistua - ilman epäonnistumisen pelkoa. Tällöin vanhoista käyttäytymismalleista vapautuminen on mahdollista. Se puolestaan avaa mielen luovuudelle ja innovaatioille - uusille näkökulmille ja oppimiselle! Luovuutta ei voi pakottaa, sille täytyy olla avoin. 

 

Olemme kaikki syntyessämme olleet luovia ja avoimia kaikelle uudelle, joten jokainen meistä ON luova. Toinen asia on sitten, annammeko itsellemme luvan olla luova. Siksi kannustan positiivisempaan ajatteluun itsestäsi, sillä se, mitä itsellesi hoet, vahvistuu. Kerro siis itsellesi päivittäin, miten tänäänkin onnistuit siinä ja siinä. Kiitä itseäsi! 

 

Jos kiinnostaa kokeilla yksinkertaista improvisaatioharjoitetta, jota voi ajan kuluksi tehdä ja hauskuuttaa itseään, muokkasin yhtä nopeaa pariharjoitetta, jonka voit tehdä myös yksin, jos haluat hauskalla tavalla avata omaa luovuuttasi. Kirjoita pienille paperinpaloille objekteja, esimerkiksi tavaroita, esineitä ja asioita. Laita ne yhteen laatikoon. Kirjoita toiseen laatikkoon pienille papereille ongelmia, esimerkiksi hiukset ovat takussa, avaimet jäi auton sisälle, paidassa on tahra tai ihan mitä vaan! Sen jälkeen nosta yksi paperi kummastakin laatikosta, ja keksi miten ratkaisisit ongelman käyttämällä asiaa. Saman harjoitteen voi ottaa kaverin kanssa niin, että molemmat päättävät yhden asian ja yhden ongelman, mutta ratkaisevat toistensa ongelmat omalla objektillaan. Esimerkiksi vaikkapa: objekti on lippalakki ja ongelma se, että juna on myöhässä, ja sinulla on tylsää sitä odottaessa. Ratkaisu voisi olla vaikka se, että alat laulamaan laiturilla ja keräämään lippalakkiin rahaa, niin aika kuluu joutuisasti ja pian se junakin sieltä jo saapuu! Tärkeintä on, että hyväksyt ensimmäisen oman ideasi, sillä tässä harjoitteessa kaikki ajatukset ovat oikeita! Ratkaisujen ei tarvitse olla mitenkään realistisia, sillä se tappaa luovuuden hyvin äkkiä. Anna itsellesi lupa myös nauraa hassuille ratkaisuillesi. :) 

 

Paljon improvisaatioharjoitteita löytyy mm: Kim Lautamo. (2014). 1000 ja 1luovaa harjoitusta oppaasta ja ImproAapisesta. Sieltä löytyy myös hauska ehdotuskone, jota voi hyödyntää harjoitusten tekemisessä, jos tuntuu, että oma sanainen arkku ehti jo huveta tai teet harjoitteita yksin. Sitten vaan kokeilemaan! 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Blogin kirjoittaja Johanna Novák on kahden lapsen äiti, ympäristötekniikan DI, aineenopettaja ja luokanopettaja, joka hurahtanut luonnontieteiden kautta draamaan, erityisesti improvisaatioon, ja löytänyt siitä itsensä. Johanna sekä harrastaa että kouluttaa improvisaatiota.

Näyteikkuna

Kun sanot ei, on se aina menetetty mahdollisuus.

April 27, 2019

1/10
Please reload

Arkisto
Please reload

Tagit
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now